Arvon mekin ansaitsemme

Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymä ja kuntajohtajat ovat vuosia ylpeilleet sillä, miten harjoitetulla alibudjetoinnilla on sosiaali- ja terveyspalvelumme halpuutettu. Me terveydenhuollon henkilöstö olemme saaneet maksaa nämä säästöt selkänahastamme lomautuksin, leikkaamalla lomarahojamme, työtahtia kiristämällä sekä välttämättömiä sijaisuuksia karsimalla. Ei ole siis mikään ihme, että henkilöstö uupuu, mikä näkyy kasvavina sairauslomina ja potilasturvallisuuden vaarantumisina. Sairaalan johto ylpeilee nyt talouden kuriin saattamisella.

Tähän tilanteeseen on päästy kylmäkiskoisella henkilöstöpolitiikalla. Taannoiset YT-neuvottelut päätettiin kesken kaiken, vaikka yhdessä piti hakea muita lääkkeitä kuin henkilöstön vähentämistä ja lomautuksia. Luottamushenkilöiden toimintaa on hankaloitettu siten, ettei aidosta kuulemisesta ja vuorovaikutuksesta voida puhua. Työterveydenhuollon palvelut on karsittu minimiin ja mm. sairauslomalta palaavan työntekijän paluuta työelämään ja työssä jaksamisen tukea on huononnettu.

Kymmenien vuosien aikana hioutunut toimintakulttuuri, henkilöstöryhmien saumaton yhteistoiminta ja tukipalvelujen yhteensovittaminen on uudessa johtamisopissa systemaattisesti rikottu ja kaikki mitä on pystytty, on yksityistetty. Oman mausteensa soppaan tuo myös yksityistetyt it-palvelut sekä moninaiset tietokone- ja ohjelmisto-ongelmat. Näistä pitkäkestoisista ongelmista on ollut se seuraus, että monet terveydenhuollon ammattilaiset väsyvät ja hakeutuvat muihin töihin. Epäkohtien esille tuojille on kerrottu uutta väkeä löytyvän tilallesi ja että näiden jono ulottuu Saarikunnaksen kaupalle asti. No, eipä ole enää kyseistä kauppaa, eikä jonottajiakaan. Ongelmia on lääkäreiden palkkaamisessa, mutta myös muissakin henkilöstöryhmissä näkyy sama suunta. Myös osaavat seniorilääkärit ovat äänestäneet jaloillaan viime vuosina. Sairaanhoitajat ovat tähän asti erikoistuneet esim. astma- tai sydänhoitajaksi. Nyt pitääkin olla myös kirurginen, reuma- tai hematologinen hoitaja ja hypätä osastolta toiselle jopa ilman perehdytystä. Ainoa tuki on työyhteisön tuki ja se onkin korvaamaton, mutta me väsymme ja uuvumme, jolloin myös työyhteisön jaksavuus loppuu.

Kun kyse on henkilöstön jaksamisesta ja ei sitä korjata logoilla ja sloganeilla. Sairaalan johdon tulee aidosti ymmärtää, että osaava henkilöstö on tärkein lenkki potilaiden asiantuntevassa ja turvallisessa hoitamisessa. Henkilökunnan tarpeiden ja mielipiteiden yli käveleminen johtaa vain paheneviin ongelmiin. Nyt on aika aloittaa keskustelut eri henkilöstöryhmien kanssa siitä, miten parannamme henkilökunnan jaksamista ja työterveyden vaarantamisen sijaan kehitetään terveydenhoitopalveluja henkilöstön ja potilaiden tarpeista ja lähtökohdista. Arvon mekin ansaitsemme.

Kirsti Korhonen, toimistosihteeri

Asukkaiden Lahti -yhteislista